Интервью с Ангетой Ара (на финском языке). Фото поэтессы

Оригинал материала находится по адресу:
www.uta.fi/lehdet/aviisi/9705/hurrit.html

 

Siivittä lentämistä ja psykoanalyysia

“Kirjoittajan tulee olla rehellinen. Rehellisyys ei ole asioiden ja ihmisten pikkutarkkaa kuvaamista, vaan sitä, että löytää syvimmän totuuden itsestään. Ollessaan rehellinen kirjailija joutuu kohtaamaan asioita, joita on vältellyt. Kirjoittaminen on eräänlaista psykoanalyysia – vain terapeutti puuttuu”, kirjailija Agneta Ara kuvailee kirjoittamisprosessia.
Aran mielestä kirjailijalla ei ole mitään tiettyä tehtävää tai missiota. Aralle itselleen on tärkeintä uuden kirjan aloittaminen. Uutta kirjaa aloittaessaan kirjoittaja lähtee aina nollasta. Itsensä voittaminen, uskaltaminen on kirjoittamisessa tärkeintä, helppoa kirjoittaminen ei ole.
“Silloin kun kirjoittaminen sujuu, tuntuu kuin lentäisi ilman siipiä: on kaiken näkemänsä yläpuolella.”

Hiljaisuutta ja puhetta

Hiljaisuus on yksi keskeinen teema Aran uusimmassa romaanissa Unohdettujen ovien talo – Huset med de glömda dörrarna. Romaanin minähenkilö on kymmenvuotias tyttö joka lopettaa puhumisen, koska ei saa puhua äitinsä kuolemasta. Kirjailija haluaa korostaa, että hiljaisuudellakin voi sanoa paljon ja sanat voivat tuhota monta hienoa asiaa.
“Haluan kyseenalaistaa kielen merkitystä – kaikkea ei voi sanoa sanoin. On niin monia tilanteita, joissa sanat eivät riitä. Olen itse erittäin ihastunut tanssiin – liikkeiden ja eleiden kielelläkin voi puhua.”
Ara kyllä myöntää, että arkielämässä kommunikointi ilman kieltä on mahdottomuus. Ihmisillä on valtava tarve puhua.
“Uskon, että Kauniiden ja rohkeiden suosio perustuu siihen, että sarjan henkilöt vain puhuvat ja puhuvat. Suomalaiset haluaisivat puhua, mutta ovat siihen liian ujoja”, Ara toteaa.
Kirjailijan työ on melko yksinäistä. Hiljaisuus ja yksinolo ovat ehtona kirjoittamiselle ja kirjoittamisrupeamat voivat venyä kuusi – seitsemäntuntisiksi. Kuitenkaan kovin hiljaiseksi ei Araa voi kuitenkaan sanoa. Maria-tyttären mukaan äiti pystyy olemaan hiljaa korkeintaan tunnin.
Vaikka Aran kirjallinen tuotanto on laaja, on Runeberg-palkinnon saanut Unohdettujen ovien talo hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa. Aran mielestä suomentaja Marja Kyrö on onnistunut säilyttämään romaanin alkuperäisen tunnelman hyvin.
“Lyyrisen proosan kääntäminen on vaikeaa, sillä kieli itsessään on silloin erityisen tärkeää ja sanoilla voi olla useita eri merkityksiä. Suomennos ei voi koskaan olla sama kuin alkuperäinen ruotsinkielinen teos, koska suomi eroaa valtavasti ruotsista. Suomi on rikkaampi kieli kuin ruotsi!”, Ara sanoo.
Vaikka suomi tarjoaisi synonyymeineen ja erilaisine vivahteineen rikkaamman työskentelypohjan kuin ruotsi, kaksikieliselle Aralle on selviö kirjoittaa ruotsiksi. Ara on kirjoittanut vain yhden ainoan runon suomeksi ja hän kieltäytyy näyttämästä sitä kenellekään.