Оригинал материала находится по адресу:
www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/muistot-kutoutuvat-nykyhetkeen/377068

AGNETA ARA — Matalapaine lähestyy Madridia

AGNETA ARA

Matalapaine lähestyy Madridia

Suom. Riitta-Lea Värelä. PQR-kultur 2008. 339 s.

Isä on upseeri, joka opettaa uimataidon miehekkäällä tavalla: paiskaa pojan vaatteet päällä veneestä järveen. Laskuvirhe. Poika pelkää, vajoaa pohjaan ja on vähällä hukkua. Agneta Aran kirjassa kohtaus on hyvä, se toimii ja koskettaa. Kieli on kaunista, kerronta hämmentävän surrealistista.

Keskushenkilö Isabel on psykiatri, joka elää yhtä aikaa sekä menneisyyttä että nykyisyyttä. Varhaiset tuokiokuvat säilyvät mielessä: suven idylli, aurinko, kissa, salaisuudet ja piilopaikka. Sellaista lapsen kesä on. On myös menetyksiä — ne toistuvat menetyksinä aikuisiässä ikään kuin lapsen onnen katoaminen synnyttäisi varauksen, joka hävittää onnen ikuisesti.

Sinänsä irrallisten ja eri aikaan liittyvien kohtausten yhteisenä tekijänä on yritys ymmärtää, kuinka kaikki oikein meni. Kerronta ei etene loogisesti, sillä jokaisella henkilöllä on oma tarinansa, myös Isabellan potilailla. Terapeuttina Isabel tuskailee potilaidensa harhojen kanssa. Nekin liittyvät kirjan perusongelmaan: mikä on totta, mikä torjuttua, pakoa jostakin, pakoa jonnekin.

Kirjan käänteet ovat liki uskomattomia. Isä harrastaa Euroopan sääkarttojen tutkimista, mikä ei varsisesti johda muuhun kuin arjen unohtamiseen. Hän ampuu itsensä, äiti liukastuu ja kuolee kallonmurtumaan, lapset jäävät vanhaan asuntoon, johon turvallinen tuttava myös muuttaa. Hän taas pääsee krematorioon töihin, polttaa siellä vainajia ja siivilöi heidän tuhkaansa.

Tuokiokuvista rakentuu kokonaisuus, joka valottaa kysymystä: miksi elämä menee ikään kuin mihinkään ei voisi itse vaikuttaa. Vastausta ei ole. Kaikki vain tapahtuu.

Aran romaani oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2007.